Aatteet palavat, usko nykyiseen murskaantuu ja pahuus saa vallan. Tuntuu pahalta. Sekunti sekunnilta ahdistus viiltää mieltä kuin visvainen ja tylsä saha ja pureutuu muistoihin syövyttäen ne polttaviksi pisaroiksi. Nämä tipat imeytyvät pienimpäänkin aivopoimuun ja saavat pään melkein räjähtämään. Raajat eivät enää tiedä mitä tehdä, raapiako vai juostako pois. Mikään ei auta, tuli on jo levinnyt ja imee itseensä kaiken elävän kuin kuolleenkin.
Kiirastulen kytiessä henkilö vaipuu horrokseen. Veilä jossain saattaa tulla savun ja kipinän pölläyksiä mutta ne näkyvät vain raajojen sätkimisenä tai irvistyksenä. Tuli on laantunut mutta sen jäljet näkyvät. Kaikki on mustaa, väritöntä, rumaa ja haisevaa. Arpeutunut ja arka mieli vetäytyy nuolemaan vielä märkiviä haavojaan. Karhealla ja limaisella kielellä se lipoo haavoista tippuvaa eritettä, viimeisiä aatteita ja oppeja, mutta sylkäisee ne ikuiseen kadotukseen niiden karvauden ja iljakkuuden takia. Hapertuva keho ja heikko mieli kituvat tyhjinä ja avuttomina.
Mustaa on maa täynnä
mieli aivan hervoton
kukaan sen pois työnnä
kuin ajatus nyt voimaton
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti