perjantai 30. marraskuuta 2007
Vihdoin
torstai 29. marraskuuta 2007
Ylihuomenna!
maanantai 26. marraskuuta 2007
Turbot
Jonsered Turbo. Siinä on nimi joka muistetaan vielä pitkään ja senkin jälkeen. Todellinen pakkojen pakka. Niissä korteissa on sitä jotain mihin moni muu pakka ei pysty. Jos jokin muu pahvipakka yrittäisi roikkua yhtä monta vuotta peleissämme kuin Turbot, olisi se jo mädäntynyt käyttökelvottomaksi. Sillä missään muussa pakassa ei ole niin paljoa tunnetta kuin Turboissa. Ne 55 yksilöä ovat jotain todella suurta. Kaikki eivät tietenkään niitä rakasta ja matkan varrelle on toki sattunut monta vaarallista hetkeä. Niistä mainittakoon päivä jolloin eräs Turboja eniten sekoittanut henkilö päätti mullistaa maailmaa tuikkaamalla kaikkia sääntöjä ja lakeja vastaan nämä kortit lumihankeen. Turbot eivät tietenkään tästä taipuneet, vaan palasivat takaisin tuonelan ovilta. Oli miten oli, jos näen silmilläni, joita muuten ei ole, päivän jolloin jokin pakka ottaa Turbojen valtikan, tulen valelemaan sekä Turbot että itseni tulenaralla nesteellä, ja sytyttämään itseni ja nuo 55 jumalaa tuleen.
ps. 4 päivää ylläkselle !!!!!
lauantai 24. marraskuuta 2007
Elämä on pelaamista varten
Ensimmäiset muistikuvat tämän jumalaisen lajin parista ajoittuvat muutamien vuosien taakse aikaan jolloin kaikki oli vielä niin huoletonta. Tietenkin jotain hallitsevaa puuttui kuvioista. Jotain mikä muutti meidän kaikkien elämää. Nimittäin pelaaminen. Puhuimme me nyt sitten tuosta siunatusta 52 paperisen tai muovisen kortin läjästä, tai noista uskomattomista metallin ja muovin muokkaamista, ylväinä paikoillaan ympäri suomineitoa seisovista rahaa tahkoavista myllyistä. Ensimmäiset kolikot pienistä sormista putosivat laivalla koneen syövereihin imien kaiken mitä pienet taskut antoivat. Silloin aivot olivat vielä tasolla, missä sormet takoivat koneen kiiltäviä näppäimiä tietämättä mitä niillä oikeasti tarkoitettiin. Markka-aikain vielä silloin oli ja ensimmäinen Sibelius katosi käsistä yllättävän vikkelään. Silloin ei kuitenkaan ollut vielä mitään käsitystä siitä, kuinka monta paperista arvolappua vielä tulisi katoamaan. Elämä runnoi ja vei eteenpäin, markat vaihtuivat euroiksi ja mieli synkemmäksi. Ensimmäiset pelikortitkin tuli sekoitettua. Myöskään siitä, kuinka monta kertaa niitäkin tulisin vielä sekoittamaan ei vielä ollut tietoa. Polku oli kuitenkin jo valittu. Kivikkoa tuli vastaan. Maa oli vetistä. Mutta valo paistoi kuitenkin kaukaisuudessa. Paluuta ei enää ollut. Seuraavat muistot sijoittuivat aikaan jolloin kauniina suvi-iltana Hauholta lähti matkaan auto jonka määränpää oli Alvettulan pub. Tunnelmaisesta paikasta mieleen on painunut nurkassa kauniissa valaistuksessa kyyhöttänyt Jokeri Pokeri. Ensimmäistä kertaa olin kuullut kuinka kolikot laariin kilisivät. Ja tiennyt en kuinka monta kertaa ne vielä tulisivat kilisemään. Tämän jälkeiset muistot ovat ajassa jolloin olin liittynyt nimeltä mainitsemattoman seuran urheilutoimintaan. Siellä tapasin ensimmäistä kertaa nämä henkilöt joiden aivoissa oli reikä samassa kohtaa kuin omissanikin. Kukaan tosin ei vieläkään tietänyt mitä muutamien vuosien päästä tulisi tapahtumaan, jotain suurta nimittäin, jotain erittäin suurta. Ja vuonna 2004 se tapahtui. Vuonna 2003 seuraamme liittyneet ystävykset nimeltään Jonsered Turbot, saivat kunnian avata pelin. Ensimmäiset jakomme joissa raha oli mukana oli viimein jaettu. Panokset olivat vielä pieniä mutta tunnetta oli mukana vähintään yhtä paljon kuin nykyään. Tästä voidaan sanoa peliemme virallisesti saaneen alkunsaPolku oli siis valittu ja matka oli alkanut. Koneet astuivat kuvioihin. Me tahkosimme näitä koneita päivästä toiseen. Rahaa meni, rahaa tuli. Useammin kuitenkin meni. Panokset nousivat korttipeleissä. Menon voidaan todeta muuttuneen kohtalaisen vakavaksi Oravatonnissa vuonna 2006 jolloin ensimmäistä kertaa nostimme panoksen euroon. Sen jälkeen on monilla meistä ollut sekä synkkiä että hienoja hetkiä pelien parissa. On hävitty, on voitettu. On huudettu, on raivottu, mutta ennen kaikkea, pelattu. Ja pelataan edelleen ja tullaan pelaamaan. Kuten jo joskus muistan maininneeni, pelaaminen on elämä suola. Ja jos tuo elämän suola joskus tulee loppumaan voidaan elämän todeta päättyneen. Me kaikki tunnemme pelejämme kohtaan sellaista palavaa kiihkoa, intohimoa ja tunnetta jota harva muu tuntee mitään kohtaan. Meille elämä on pelaamista, toisin kuin muille joille pelaaminen on vain osa elämää. Me, jos jotkut tiedämme mitä pelaaminen on. Se on sitä jotain. Niin kauan kun pystyn omin käsin kortit jakamaan, niin kauan tulen pelaamaan. Ja jos joku on minua vastaan tai väittää ettei pelaaminen ole elämä, tulen ja viillän kyseisen henkilön ranteet auki rakkailla turboillani, kusen päälle, nauran ja lähden ärrälle höyläämään. Pitäkää siis lippu korkealla ja kortit perseessä niin selviätte. Tämä teksti Rykmentin seitkytvuotisjuhlien kunniaksi.
torstai 22. marraskuuta 2007
Ylläs
Siitä on kauan, mutta silti se on paremmin muistissa kuin vaikka eilinen päivä. Tuon piinojen ja mahdollisuuksien viikko. Se oli jotain niin suurta etten kykene edes selittämään. Me pelasimme, me pelasimme kuin eläimet me olimme tulessa kuin eläimet kiima-aikaan. Me taistelimme. Kieppi 4. Tuo pahuuden pesä, kirouksien kyntämätön pelto. Saatanain kamari. Kylmää ja pahuutta hohkaava, rivouksien kolo, irstauden ilotalo. Rakas peliluolamme. Luola jossa värikäs paperi vaihtoi omistajaa. Luola jossa sijaitsee pöytä, jonka äärellä 5 mieleltään poikkeavaa paskanaamaa tahkosi viikon putkeen, mitäpä muutakaan kuin pokeria. Voi niitä päiviä. Ne jäivät ikuisesti historiankirjoihin. Ne mullistivat maailmaa. Ne mullistivat meitä. Enemmän kuin pesäpallomaila naamaa. Enemmän kuin auto jänistä jonka päälle oli ajanut. Ne päivät tekivät meistä erilaisia. Ne muuttivat jokapäiväistä elämäämme. Ne saivat meidät ajattelemaan kaiken toisin. Ne saivat meidät liekehtimään kuin soihtu. Ne tekivät meistä meitä, meitä keitä ikinä olemmekaan. Me pelattiin. Ja kohta on taas se aika vuodesta kun nämä mulkonaamaiset, verta peliensä takia vuodattavat rivot apinat aloittavat 700 kilometriä pitkän pyhiinvaelluksensa kohti tuota mekkaa, jossa saavat toteuttaa itseään parhaimmillaan. Olkoon kortit heidän puolellansa ja käyköön koneet märkinä heidän edessään. Sillä he pelaavat, ja ihan vitusti.
Viisi jumalaa
tiistai 20. marraskuuta 2007
Työ tekijänsä kahlitsee
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
JONSERED JUMALA ILMESTYI
Ennakkoa tulevasta
Siinähän sitä ja lisää on tulossa, vittu pojat kohta on Ylläs ja saatana me pelataan!
perjantai 16. marraskuuta 2007
tiistai 13. marraskuuta 2007
Elämän virta
lauantai 10. marraskuuta 2007
Voimaa
tiistai 6. marraskuuta 2007
Vitulla päähän! 24 päivää!
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
JUMALAUTA POJAT!! KOHTA LÄISKITÄÄN REVONTULIEN LOIMUSSA
Ainoa totuus tässä maailmassa on se, että kohta on ylläs. Sitä ei voi meiltä itse Jumalakaan riistää, sillä ihmisten luoma kuva Jumalan voimista on pientä ja mitätöntä tämän tunnekuohun rinnalla. Kohta on ylläs ja me todellakin pelataan. Siis ei pelata, vaan PELATAAAAAN!!!