maanantai 17. joulukuuta 2007

Elämä jatkuu

Kohta pelataan taas, sillä loppiaisena kokoonnumme pierumäen urheiluopistolle. Ylläksestä on kauan, mutta haavat ovat yhä auki. Verta vuodatettiin ja sitä tullaan vuodattamaan. Ylläs oli rankkaa ja hienoa mutta katsokaamme eteenpäin. Kevät tuo taas tullessaa
n jos jonkinlaisia pelireissuja niin maan päällä kuin sen allakin. Helvetin portit auetkoon. Jumalat meitä siunatkoon. Saa nähdä kenen haavat saavat eniten suolaa ja kenen kukkaro kevenee entisestään. Joillain suunnilla nimittäin tullaan pian iskemään kirves oveen kuin Summanen aikoinaan jos ei mitään ala tapahtua.

maanantai 10. joulukuuta 2007

Senttipotti

Nurtsin ärrälle tuli Senttipotti ja se on ihan vitun hienoo!

lauantai 8. joulukuuta 2007

Se oli siinä

Ylläs on ohi. Ihan vitun hieno viikko oli. Vittu me läiskittiin. Elämä on hienoo.

perjantai 30. marraskuuta 2007

Vihdoin

Huomenna se on. Vihdoin ja viimein tämä julma ja kohtuuton odotus palkitaan. Me pelataan. Ylläs on huomenna. Reilu 12 tuntia siihen kun bussi kaartaa Teboilin pihaan. Siitä se sitten alkaa. Elämän ja kuoleman taistelu. Me pelataan.

torstai 29. marraskuuta 2007

Ylihuomenna!

Jumalauta pojat! Ylihuomenna on Ylläs! Ja me pelataan! Ja me pelataan ihan vitusti! Ihan vitun hienoo!

maanantai 26. marraskuuta 2007

Turbot

Jonsered Turbo. Siinä on nimi joka muistetaan vielä pitkään ja senkin jälkeen. Todellinen pakkojen pakka. Niissä korteissa on sitä jotain mihin moni muu pakka ei pysty. Jos jokin muu pahvipakka yrittäisi roikkua yhtä monta vuotta peleissämme kuin Turbot, olisi se jo mädäntynyt käyttökelvottomaksi. Sillä missään muussa pakassa ei ole niin paljoa tunnetta kuin Turboissa. Ne 55 yksilöä ovat jotain todella suurta. Kaikki eivät tietenkään niitä rakasta ja matkan varrelle on toki sattunut monta vaarallista hetkeä. Niistä mainittakoon päivä jolloin eräs Turboja eniten sekoittanut henkilö päätti mullistaa maailmaa tuikkaamalla kaikkia sääntöjä ja lakeja vastaan nämä kortit lumihankeen. Turbot eivät tietenkään tästä taipuneet, vaan palasivat takaisin tuonelan ovilta. Oli miten oli, jos näen silmilläni, joita muuten ei ole, päivän jolloin jokin pakka ottaa Turbojen valtikan, tulen valelemaan sekä Turbot että itseni tulenaralla nesteellä, ja sytyttämään itseni ja nuo 55 jumalaa tuleen.


ps. 4 päivää ylläkselle !!!!!

lauantai 24. marraskuuta 2007

Elämä on pelaamista varten

Ensimmäiset muistikuvat tämän jumalaisen lajin parista ajoittuvat muutamien vuosien taakse aikaan jolloin kaikki oli vielä niin huoletonta. Tietenkin jotain hallitsevaa puuttui kuvioista. Jotain mikä muutti meidän kaikkien elämää. Nimittäin pelaaminen. Puhuimme me nyt sitten tuosta siunatusta 52 paperisen tai muovisen kortin läjästä, tai noista uskomattomista metallin ja muovin muokkaamista, ylväinä paikoillaan ympäri suomineitoa seisovista rahaa tahkoavista myllyistä. Ensimmäiset kolikot pienistä sormista putosivat laivalla koneen syövereihin imien kaiken mitä pienet taskut antoivat. Silloin aivot olivat vielä tasolla, missä sormet takoivat koneen kiiltäviä näppäimiä tietämättä mitä niillä oikeasti tarkoitettiin. Markka-aikain vielä silloin oli ja ensimmäinen Sibelius katosi käsistä yllättävän vikkelään. Silloin ei kuitenkaan ollut vielä mitään käsitystä siitä, kuinka monta paperista arvolappua vielä tulisi katoamaan. Elämä runnoi ja vei eteenpäin, markat vaihtuivat euroiksi ja mieli synkemmäksi. Ensimmäiset pelikortitkin tuli sekoitettua. Myöskään siitä, kuinka monta kertaa niitäkin tulisin vielä sekoittamaan ei vielä ollut tietoa. Polku oli kuitenkin jo valittu. Kivikkoa tuli vastaan. Maa oli vetistä. Mutta valo paistoi kuitenkin kaukaisuudessa. Paluuta ei enää ollut. Seuraavat muistot sijoittuivat aikaan jolloin kauniina suvi-iltana Hauholta lähti matkaan auto jonka määränpää oli Alvettulan pub. Tunnelmaisesta paikasta mieleen on painunut nurkassa kauniissa valaistuksessa kyyhöttänyt Jokeri Pokeri. Ensimmäistä kertaa olin kuullut kuinka kolikot laariin kilisivät. Ja tiennyt en kuinka monta kertaa ne vielä tulisivat kilisemään. Tämän jälkeiset muistot ovat ajassa jolloin olin liittynyt nimeltä mainitsemattoman seuran urheilutoimintaan. Siellä tapasin ensimmäistä kertaa nämä henkilöt joiden aivoissa oli reikä samassa kohtaa kuin omissanikin. Kukaan tosin ei vieläkään tietänyt mitä muutamien vuosien päästä tulisi tapahtumaan, jotain suurta nimittäin, jotain erittäin suurta. Ja vuonna 2004 se tapahtui. Vuonna 2003 seuraamme liittyneet ystävykset nimeltään Jonsered Turbot, saivat kunnian avata pelin. Ensimmäiset jakomme joissa raha oli mukana oli viimein jaettu. Panokset olivat vielä pieniä mutta tunnetta oli mukana vähintään yhtä paljon kuin nykyään. Tästä voidaan sanoa peliemme virallisesti saaneen alkunsaPolku oli siis valittu ja matka oli alkanut. Koneet astuivat kuvioihin. Me tahkosimme näitä koneita päivästä toiseen. Rahaa meni, rahaa tuli. Useammin kuitenkin meni. Panokset nousivat korttipeleissä. Menon voidaan todeta muuttuneen kohtalaisen vakavaksi Oravatonnissa vuonna 2006 jolloin ensimmäistä kertaa nostimme panoksen euroon. Sen jälkeen on monilla meistä ollut sekä synkkiä että hienoja hetkiä pelien parissa. On hävitty, on voitettu. On huudettu, on raivottu, mutta ennen kaikkea, pelattu. Ja pelataan edelleen ja tullaan pelaamaan. Kuten jo joskus muistan maininneeni, pelaaminen on elämä suola. Ja jos tuo elämän suola joskus tulee loppumaan voidaan elämän todeta päättyneen. Me kaikki tunnemme pelejämme kohtaan sellaista palavaa kiihkoa, intohimoa ja tunnetta jota harva muu tuntee mitään kohtaan. Meille elämä on pelaamista, toisin kuin muille joille pelaaminen on vain osa elämää. Me, jos jotkut tiedämme mitä pelaaminen on. Se on sitä jotain. Niin kauan kun pystyn omin käsin kortit jakamaan, niin kauan tulen pelaamaan. Ja jos joku on minua vastaan tai väittää ettei pelaaminen ole elämä, tulen ja viillän kyseisen henkilön ranteet auki rakkailla turboillani, kusen päälle, nauran ja lähden ärrälle höyläämään. Pitäkää siis lippu korkealla ja kortit perseessä niin selviätte. Tämä teksti Rykmentin seitkytvuotisjuhlien kunniaksi.

torstai 22. marraskuuta 2007

Ylläs

Siitä on kauan, mutta silti se on paremmin muistissa kuin vaikka eilinen päivä. Tuon piinojen ja mahdollisuuksien viikko. Se oli jotain niin suurta etten kykene edes selittämään. Me pelasimme, me pelasimme kuin eläimet me olimme tulessa kuin eläimet kiima-aikaan. Me taistelimme. Kieppi 4. Tuo pahuuden pesä, kirouksien kyntämätön pelto. Saatanain kamari. Kylmää ja pahuutta hohkaava, rivouksien kolo, irstauden ilotalo. Rakas peliluolamme. Luola jossa värikäs paperi vaihtoi omistajaa. Luola jossa sijaitsee pöytä, jonka äärellä 5 mieleltään poikkeavaa paskanaamaa tahkosi viikon putkeen, mitäpä muutakaan kuin pokeria. Voi niitä päiviä. Ne jäivät ikuisesti historiankirjoihin. Ne mullistivat maailmaa. Ne mullistivat meitä. Enemmän kuin pesäpallomaila naamaa. Enemmän kuin auto jänistä jonka päälle oli ajanut. Ne päivät tekivät meistä erilaisia. Ne muuttivat jokapäiväistä elämäämme. Ne saivat meidät ajattelemaan kaiken toisin. Ne saivat meidät liekehtimään kuin soihtu. Ne tekivät meistä meitä, meitä keitä ikinä olemmekaan. Me pelattiin. Ja kohta on taas se aika vuodesta kun nämä mulkonaamaiset, verta peliensä takia vuodattavat rivot apinat aloittavat 700 kilometriä pitkän pyhiinvaelluksensa kohti tuota mekkaa, jossa saavat toteuttaa itseään parhaimmillaan. Olkoon kortit heidän puolellansa ja käyköön koneet märkinä heidän edessään. Sillä he pelaavat, ja ihan vitusti.

Viisi jumalaa

Nyt se on varmistunut, nimittäin se että Otso lähtee mukaan Ylläkselle viidenneksi jumalaksi. Otsohan on tunnetusti aivan armoton kortinlätkijä, joten hätää pelaajista ei tule olemaan. Näillä mennään. Imekää lekaa!

tiistai 20. marraskuuta 2007

Työ tekijänsä kahlitsee

Siihen on enää runsas viikko. Pelilliseen ylösnousemukseen, jumalten lahjaan, siihen johonkin mistä kaikki puhuivat jo tammikuussa. Kohta on Ylläs. Vuoden hienoin viikko. Kun jumalat iskevät yhteen kaikki muu vaikenee. Sanat muuttuvat teoiksi, mahdottomuudet todeksi. Kortit jaetaan. Paskat haistatetaan, vittu me pelataan. Maailma muuttuu peliareenaksi. Me oman elämämme gladiaattorit iskemme yhteen. Julmalla, kylmällä, tunteettomalla, mieltä raiskaavalla tahdilla me piiskaamme noita tuonen ratsuja entistä kylmempään menoon. Tunnemme adrenaliinin virtaavan suonissamme, ajatuksemme kiitävät tuonpuoleisessa. Me elämme unelmaamme, me pelaamme.

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

JONSERED JUMALA ILMESTYI

MULLA ON JONSERED-LIPPIS! Se tuli taivaasta. Nyt mulla on pala jumalaa, joten olen voittamaton.

Ennakkoa tulevasta

Niille kaikille, jotka eivät vielä tienneet, että kirjoitan pientä romaania peleistämme ja kaikesta siihen liittyvästä, tiedoksi että pian voit hankkia itsellesi sivukaupalla uskomatonta luettavaa. Tilaa itsellesi me pelataan-lehti ja olet päiväntasalla kaikesta mitä peleissämme tapahtuu. Tässä makua tulevasta: Kieppi 4. Tuo pahuuden pesä, kirouksien kyntämätön pelto. Saatanain kamari. Kylmää ja pahuutta hohkaava, rivouksien kolo, irstauden ilotalo. Rakas peliluolamme.

Siinähän sitä ja lisää on tulossa, vittu pojat kohta on Ylläs ja saatana me pelataan!

perjantai 16. marraskuuta 2007

tiistai 13. marraskuuta 2007

Elämän virta

Ylläs, se on kuin vapaana virtaava kuohuva koski. Elämän virta. Jotain mitä kaikki eivät tajua. Yliluonnollinen, jumalalta saatu lahja. Ja me olemme kuin kalat tuossa virrassa, villeinä ja vapaina, me uhkumme intoa, kiihkoa, voimaa ja joka vuosi me nousemme tuon suunnattoman virran kuohuineen ylös. Ja kun pääsemme ylös, olemme tulleet paratiisiin, jossa vietämme 8 siunattua päivää. Me olemme taistelleet koko vuoden jotta pääsisimme sinne missä muutaman viikon kuluttua olemme ja elämme kuin viimeistä päivää harrastaen jalointa lajia. Vahvistukaa ja kerätkää itseenne se voima jota te tarvitsette tulevina hetkinä. Sillä noina armottomina hetkinä kun nostatte pöydältä käteen jotain suurta, teidän kanssanne ei ole kukaan muu kuin te itse.

lauantai 10. marraskuuta 2007

Voimaa

Tie on pitkä ja elämä on lyhyt. Astumme jokaisena elämämme hetkenä lähemmäksi sitä viimeistä rajatolppaa - porttia, jonka takaa ei ole paluuta. Tällä matkalla on monta enemmän tai vähemmän hienoa tapahtumaa. Ne antavat syyn ja tarkoituksen elämälle. Ne vastaavat kysymykseen miksi. Yksi tavallisesta arjesta poikkeava vaihe elämässämme on 20 päivän päässä. 20 päivää tässä valtavassa kokonaisuudessa on merkityksetön, mutta seuraavat 8 päivää tuon vaiheen jälkeen tulee olemaan jotain suurta. Kosketus tuntemattomaan, ilon ja toivon maahan, seitsemän tunturin ja 52 Jumalan siunaamaan nirvanaan, tulee olemaan ravisuttava kokemus. Tuota hetkeä odottaessa tuntee saavansa kyvyn kävellä vetten päällä ja kyvyn poimia kuun taivaalta. Ne ovat kuitenkin vain luuloja - totuus on kauniimpi.

tiistai 6. marraskuuta 2007

Vitulla päähän! 24 päivää!

Haistakaa kaikki paska! Me pelataan! Ja vetäkää muna niin syvälle perseeseen että tuntuu kuin se tulisi korvasta! Mutta siis Ylläs ei ole tänä vuonna ollut kertaakaan näin lähellä! Aivan mahtavaa, me pelaamme kohta, tunnemme sen riemun minkä ässäneloset tuo tullessaan panosten ollessa valtavat ja taas toisaalta tunnemme sen hillittömän tuskan mikä meitä kaivertaa kun häviämme pelin nelosilla. Mutta se on vain osa peliä ja meillehän pelaaminen on elämä! Rouhikaa pojat munaa! Me pelataan!

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

JUMALAUTA POJAT!! KOHTA LÄISKITÄÄN REVONTULIEN LOIMUSSA

Siis mahtava teksti Villeltä. Tuota lukiessa liikuttuu aivan oikeesti kyneeliin. Tuon katkelman sisältämät sanat ja niiden luomat ajatukset tulevasta antavat voimia ja uskoa elämään. Jos jokainen ihminen maan päällä kantaisi yhtä suurta intohimoa ja rakkautta johonkin asiaan - kuin me, jotka ylläkselle olemme menossa - olisi kyseessä varmasti jumalan luoma maailma. Ei löydy sanoja eikä tekoja eikä mitään konkreettista mittayksikköä, joka voisi kuvata sitä intohimoa ja poltteen määrää, jonka voimin me valaisemme kivisen tien. Tässä ei ole kyse himosta, vaan jostain paljon suuremmasta.

Ainoa totuus tässä maailmassa on se, että kohta on ylläs. Sitä ei voi meiltä itse Jumalakaan riistää, sillä ihmisten luoma kuva Jumalan voimista on pientä ja mitätöntä tämän tunnekuohun rinnalla. Kohta on ylläs ja me todellakin pelataan. Siis ei pelata, vaan PELATAAAAAN!!!

lauantai 3. marraskuuta 2007

Vittu me pelataan. Ja me vittu pelataan.

Ylläs on ihan kohta. Siihen on niin vähän aikaa että voin jo tuntea sen fiiliksen kun astumme tuolta synkältä linja-autoasemalta ( helvetin porteilta) tuohon kulkuneuvoon joka kuljettaa meitä kohti taivaan rajaseutuja. Ne ikimuistoiset ensimmäiset jaot kun Summanen äheltää tyynyn takaa ja paiskaa 9-parin jokerilla pöytään, ne jaot mitkä eivät vielä tunnu miltään kun tietää mitä on odotettavissa ja kun tietää sen että noiden ensimmäisten alkukierrosten jälkeen on luvassa vielä niin monta ihanaa hetkeä kun saa nostaa kortit pöydästä ja todistaa milloin nelosia suoraan käteen milloin taas 9- haita ja näin edespäin. Ne hetket kun tunnet että nyt mä voitan ja kuulet ympäriltä huudot: Vittu mä hävisin taas! Mul ei oo saatana taaskaan mitää ja Mul oli vittu vaan seiskapari! Ne ovat niin muheva osa peliämme. Panosten noustessa tunnemäärä lähes triplaantuu ja isoimpia summia jaettaessa saattaa tappion kärsineiden mielessä liikkua kohtalaisen synkkiä ajatuksia. Mutta nekin ajatukset saamme pyyhittyä pois pelaamalla lisää ja totta vitussa vieköön näinhän me teemme! Jos kuulemme sanoja: Mä en pelaa enää tai vastaavaa sanomme vain et sähän pelaat ja niin pelaamme taas. Me vain pelaamme ja pelaamme. Mitä muutakaan? Pelaaminen on elämän suola ja se ei tule koskaan loppumaan ennenkuin todistamme ensimmäistä itsemurhaa peliemme johdosta. Sitä tuskin tulee lähiaikoina tapahtumaan vaikka syitä on jo moneen kertaan ollutkin. Pakkojenkin määrä on viime vuodesta vain kasvanut mutta edelleen pintansa pitävät legendat jotka vuodesta toiseen mädäntyvät käsissämme. En mainitse nimiä koska luulen että jokainen kuka tätä blogia lukee tietää mistä puhutaan. Ylläs. Se on ihan kohta. Vittu me pelataan. Ja me vittu pelataan.

torstai 1. marraskuuta 2007

Tasan kuukausi!

Aivan tasan kuukauden päästä juuri näihin kellonaikoihin kymmenen aikaan, istumme siinä jumalaisessa mökissä, tuon kuuman pöydän ympärillä raivoa ja intoa uhkuen! Ja sitten me pelataan! Siis enää tasan kuukausi ja Ylläs on irti! Me pelataan!

keskiviikko 31. lokakuuta 2007

44640 minuuttia napapiirin ylitykseen

Se on kohta. Ylläs on kohta. ME PELATAAAN

tässä pieni runo:

Kuulen bussin kolinaa
tunnen purojen kaukaista solinaa
haistan kattiloiden porinaa
aistin kiihkeätä puheen sorinaa
olemme seitsemän tunturin palossa
tuolla mökissä jumalten valossa
uskomaton peli on käynissä siinä talossa
raha kiertää
kun kortit pöytää hiertää
kohta loppuu jo koulu
sitten koittaa meidän joulu
matka alkaa ja sille käymme juoksu jalkaa

KOHTA ON - Y L L Ä S 0 8 -

tiistai 30. lokakuuta 2007

Asiaa!

On se raastavaa, odotella yliluonnollista matkaamme! Kohta pääsemme toiseen kotiimme, pelaamisen synnyinsijoille. Tämä uskomaton matka kohoaa joka vuotisen joulunkin yläpuolelle, silla Äkäslompoloon pääsemme raastamaan vain kerran vuodessa! Syksyn sysimustat säät ovat masentaneet tovin mieliämme, mutta uskoa tulevaan löytyy. Maantaina minua ja Lauria kohtasi pirullinen jumalten hylkäys, kun näimme bussin pitkällä horisontissa pysäkiltä lähtemässä ja jättämässä meidät ankeaan pakokaasujen mekkaan kolmostien varteen odottelemaan tuota vasta puolen tunnin päästä saapuvaa seuraavaa bussia. Ainoa ajatus mikä kantautui mieliimme ja minkä avulla sinnittelimme puolituntia paskaisella pysäkillä istuen oli KOHTA ON YLLÄS!!! Se todellinen joulu! Näin olen minäkin vihdoin raivannut tieni plogin armottoman jumalaiselle tarinankertoja listalle! Esittely kaikista Jumalaakin kuuluisammista korttipakoista täytyy julkaista suuressa tulevaisuudessa! \,,/

-S

maanantai 29. lokakuuta 2007

Kyllä osu!

Fiilis on tällä hetkellä aika katossa. Taskuissa rapisee nimittäin noin 35 euron edestä ilmaista jumalten metallia! Retkeni ärrälle tänään tuotti sen tuloksen että Texaspokerissa osunut värisuora toi pussiin 20 euroa. Se oli hienoa, kuten myös se että kukossa potti hieroi jyviä vielä 15 euroa lisää! Todellinen jumalten päivä. Ylläs kohta!

lauantai 27. lokakuuta 2007

Jumalan edessä

Vietin tänään synkkää päivää kuumeen vangitsemana. Tunsin että jotain on tapahduttava tämän synkän ankeuden keskellä ja niimpä olin yhtäkkiä R-kioskilla jossa katseeni vangitsi kaikkien koneiden äiti ja kuningas, tuo tultasyöksevä, kuumana käyvä, uskomattoman valaistuksen omaava jumalten jumala, Tupla-Potti. Tunsin käsissäni kuumaa metallia joka tahtoi kiihottaa tuon kuuman pedon orgasmin partaalle. Kolikot rapisivat sisään ja nuo hedelmällisen mehukkaat rullat alkoivat pyöriä kiivaasti. Valitettavasti nuo jumalten hedelmät ei vät tänään halunneet asettua rivistöön joten kone ei koskaan lauennut ja olo tuntui vieläkin tuskallisemmalta. Pari lanttia vielä veikkauksen suuntaan, josko sieltä' tulisi, mutta eihän sieltäkään tullut. Karppalan kohdalla Tähti kuitenkin käänsi pään ja taas hierottiin, voitot jäivät nihkeikisi mutta uskoin saaneeni Pottiin menettämäni rahat takaisin ja mieli palasi normaaliksi. Jokin niissä koneissa vaan vetää puoleensa. Saa nähdä kuka kesyttää Äkäslompolon raivoisan tähden ja saa ohjat käsiinsä. Siihen ei nimittäin mene kauaa. Vetäkää siis vittu päähän leka kurkkuun ja slerba perseeseen ja niin on hyvä.

torstai 25. lokakuuta 2007

Kohta on ylläs

37 päivää - ei siis paljoakaan.

Aika tuntuu kokoajan kulkevan hitaammin ja hitaammin. Odotus ja into leiriä kohtaan kasvaa kokoajan. Tiedossa on maailmanhistorian hurjin pelireissu ja kaikki tietävät sen. Tulemme kokemaan hetkiä, joita käydään taatusti läpi vielä seuraavien vuosien aikana.

Einstein oli oikeassa - aika on suhteellinen käsite. Yllästä odottaessa sekunti tuntuu minuutilta ja tunti vurokaudelta. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.

Voimaa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Lauri valloitti Jonseredin

Lauri teki tänä viikonloppuna historiaa, sillä hän ehti ensimmäisenä rakkaimman pakkamme eli Turbojen syntysijoille, itse Jonserediin! Tunne oli varmasti mahtava. Löytyisikö tästä jokin uskomaton vaihde Laurin tuleviin peleihin? Olisiko värisuora perustulos jokaisessa jaossa? Sitä emme tiedä mutta sen tiedämme että pakkojen kuningas on edelleen: Jonsered Turbo! Ja Ylläs se vaan lähenee.

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Mul on pari! Sä oot homo!

Tässä muutamia rankkoja, erittäin karuja, mutta sitäkin hienompia lausahduksia peliemme varrelta viime Ylläksen ajalta!
"Mul on pari! Sä oot homo!"
"Ime lekaa Summane!"
"Janne oliko mahtava lenkki? Aivan mahtava! Hyvä, nyt me pelataan!"
"Jumalauta pojat! En vaihda! En vaihda!!!"
"Täyskäsi suoraan käteen. Sehän on ihan surkee"
"Tuutsä Sorva mukaan? Etsä tuu mukaa vai? EN!"
"Nyt vittu pois sieltä paskalta tai me tullaan ja paskannetaan sun päälle!"
"Illan vika peli. Tää on illan vika peli!"
"Kai me ny viel yks otetaan?"
"Korttia pöytääääään, vittu"
"Vittu me pelataan!!!"
"Mul on ässäkolmone"
"Vittu sä oot Ville velkaa viel. No vittu niin oon"
"Janne mitä sul on? Onks sul.. Kurkohai. Ässäparilla voittoooon!"
"Ja Ville tulee mukaan. Emmä. No sähän tuut ku sä istut siihen pöytään. Ethän sä voi lopettaa tälläses tilantees ku sä oot tappiolla. Mä oon lopettanu jo... Nooloooo"
"Näytä mulle ku mä oon hävinny jo. No älä vittu kato mun korttei!"
"Vittu mä hävisin taas!"
"Vittu mul on vaa ässäpari, vittu sul oli saatana!!! Mul on kaks pariii, ooiiiiii!"
"Summane on saatanan huora paska!"
"Vittu ku näilkää ei saa mitää aikaa. Vittu pojat mul on viel kortit kattomatta!"
"Vittu mä en pelaa enää"
"Summanenko vie, Summanenko vie, nyt on jännitys pinnassa pojat! Vittu sä et Ville kuulu joukkoon. Vhoi vittu..."
"Mul on, ool indi hääppi fäämilii!"
"Mitä vittua sä Janne teet? Mitä vittua sä Janne teet saatana!? Mä nostin pohjan! Vittu sä oot Janne ihan pohjilla nytkyllä."

Tässähän näitä. Nuo julmat itse paholaista ja jumalaakin välillä riivaavat leiskaukset saavat varmasti jokaisen selkäpiin karmimaan ja odottamaan Yllästä entistä kiihkeämmin! Jos viime vuonna meno oli jo näin rankkaa, mitä se onkaan tänä vuonna? Sitä jäämme mielenkiinnolla odottamaan... Mutta yksi asia tulevasta viikosta on täysin varmaa - ME PELATAAN!

lauantai 13. lokakuuta 2007

''Ylläs on ykkönen''

Näen silmissäni, kuulen korvissani, tunnen sielussani - kohta on Ylläs. Se tulee tosiaan olemaan historiallinen viikko. Ehkä jälkipolvet vielä jonakin vuosituhantena lue historiankirjoistaan niistä hetkistä, joita me tulemme kokemaan tuolla seitsemän tunturin ja räiskyvien (korttien) revontulien maassa. Aika näyttää, mutta yksi on varma - me pelataan.

Kausi 2007 on nyt historiaa. Syksyn kisoissa saimme aikaiseksi mieleenpainuvia pelihetkiä. Täällä blogissa on kirjoiteltu jonkinlaisia lukemia, jotka ovat sisältäneet €-merkin. Niitä ei kannata kuitenkaan ottaa tosissaan, sillä ei raha tee onnelliseksi.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Jumalauta pojat!

Herranen aika soikoon kun äsken vain putkahti mieleen että Ylläksellehän on enää 51 yötä! Ensi yön jälkeen siis enää tasan 50! Se se on hienoa jos mikä. Tässä rupeaa itse kullakin jo varmasti sormet syyhyämään sillä Ylläksen pelejä ei voi sanoin kuvailla. Tai no jos nyt ehkä kuitenkin pari sanaa: Me pelataan, ja ihan vitusti! Lähtötilanteet ovat mielenkiintoiset sillä 25-manna reissu vei muunmuossa Sorvan aika syvälle synkän suon syövereihin. Joidenkin mielestä 200 nahkan tappiot ovat pieniä ja Sorva varmasti itsekin uskoo vielä näkevänsä päivän jolloin jumala häntä siunaa. Myös Jannen kohdalla lista näyttää rumaa lukemaa, mutta Jannehan tunnetusti on aivan uskomaton pelisielu joten eiköhän auringonsäteet jossain vaiheessa ennätä myös sinne risukasaan. Laurin ja Ville tilanne sen sijaan näyttää tällä hetkellä kohtalaisen kauniilta, yhteensä lähes kolmen ja puolensadan nahkan voitot takaavat varmasti sen että näiden kaverien suunpielet tulevat nousemaan hymyyn kuin muna värisuoran edessä! Otsokin siunaantui viimein tälle jumalien lajille, ja hän tulee varmasti tahkoamaan korttia vähintään yhtä rankasti kuin viime viikonloppuna. Summasen suusta taas olemme viimeaikoina tottuneet kuulemaan jo reissujen alkuvaiheessa sanat: Vittu mä en pelaa enää, vittu mä lopetan. EI näitä enää kiitos, mutta eiköhän Ylläs sulata viimein jokaisen pelisielun ja kohota meidät uskomattomaan pelitunnelmaan! Halikko-viestissä vois muuten pelata...

Alho

torstai 27. syyskuuta 2007

RAY-666

Taitoin pitkiä harmautta huokuvia kilometrejä bussissa ulos kaihoisasti katsellen. Jossain Nurmijärven takamailla vastaani lipui vihreä auto. Vihreä auto ei sinänsä ansaitse paikkaa täältä blogista, mutta jos vihreään autoon liitetään rekisterikilpi, jossa lukee RAY-666, on paikka täällä blogissa taattu. Kyseessä tuskin oli erikoisrekisteri, sillä auton arvo ei oikeen antaisi sijaa sille. Kuitenkin tuo rekisterinumero toi mieleeni ne kaikki hetket, hyvät ja huonot, jotka olemme viettäneet niiden lämmintä valoa hohkaavien koneiden edessä syytäen viimeisiä metallin kappaleitamme tumman aukon loputtomaan syvyyteen. Mieleeni juolahti myös tuleva tapahtuma - 25manna.

Ps. Ylläksen ilmottautuminen on AVATTU!!!

maanantai 24. syyskuuta 2007

Suuria sanoja ja tulisia tunteita

''mä oisin valellu itseni ja turbot tulenaralla nesteellä syössy meidät tuleen ja kiitäny tunteella itämeren syliin jos sä et ois tullu''

''jumalalle kiitos että sä oot pelilaivassa''

Siinä sanoja, jotka kuvaavat hyvin tunnelmia ennen tulevia koitoksia. Maalla tai merellä, yöllä tai päivällä, ihan missä vaan ja millon vaan - me pelataan. Tulemme syöksemään satoja euroja kohtalon syviin syövereihin lipuessamme hämärtyvän itämeren aavoilla aalloilla. Edessä voi olla elämämme hienoimmat hetket - joillekkin kauheimmat.

PS. kohta on Ylläs!

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Karhuille ja korteille kyytiä

Kappale paholaisen hallitsemaa taivasta on nyt poistettu maailmankartalta, sillä Alho tuhosi Karhu urheilusukat, jotka ovat tuottaneet hänelle sanoinkuvaamattomia tuskan hetkiä. Myös Laurilla on kokemusta näistä samaisita sukista ja kokemukset ovat olleet karmivia. Jos erehtyy lähtemään metsään nämä sukat jalassa, on suorastaan kohtalon ivaa että sieltä ylipäätään löytää pois.

Nyt kun sukat ovat pyyhkiytyneet Alhon syntisen sielun vaikutusalueelta, tulee loppukauden suoritukset, niin kortissa kuin suunnistuksessa, olemaan varmasti vaarallisen kovia. Osuusvoitto 25mannassa ei olisi hullumpi teko. Se todistaisi sukkien murskaavan mahdin murtuneen.

Usko kohtaloon ja ylempiin voimiin, sillä kaikki ei voi olla sattumaa.

lauantai 22. syyskuuta 2007

Yhteys ylempiin tahoihin katkolla?

Niinkin ihmeellinen tapahtuma pääsi sattumaan, että Lauri jäi joltakin yksittäiseltä reissulta tappiolle. Jumalat käänsivät selkänsä aivan tyystin ja kortti ei osunut lainkaan. J-hai oli karu totuus 10 käytetyn kortin jälkeen - ja jopa monta kertaa. Peli ei ollut ainoa asia mikä ei toiminut tuona synkkänä lauantaipäivänä. Mikään voima ei ollut ohjaamassa tätä hylättyä onnenmyyrää lipulta toiselle. Onko siis niin, että suunnistuksella ja pokerilla olisi samat jumalat. Jos pokeri ei kulje, ei kulje suunnistuskaan? Ken tietää.

lauantai 15. syyskuuta 2007

Syksyn ja alkutalven lämmittävä ohjelma

Kun tässä rupee analysoimaan kaikkia niitä viikonloppuja, jotka siintävät edessämme, ei voi olla välttymättä kyyneleiltä - ilon kyyneleiltä. Tiedossa on toinen toistaan hienompia peliviikonloppuja niin Suomen kuin Ruotsinkin puolella. Velkalista on mukava lihavassa kunnossa ja olemme saanet uuden nimenkin tälle Raamatun lehdelle, sillä Otso jauhoi itselleen pesämunan minigolfin avulla. Odotukset ovat kovat ja tulevat pelit vielä kovempia.

torstai 13. syyskuuta 2007

Uskomaton peliblogi

Tänne aletaan kerämään karuja tarinoita uskomattomilta pelireissuilta. Epätoivo ja suunnaton juhla elävät ivallisessa ristiriidassa tässä kovien tunteiden taitolajissa. Satoja euroja illassa liikkuu suuntaan jos toiseenkin. Olkoon voima ja kortit kanssamme!