maanantai 17. joulukuuta 2007
Elämä jatkuu
n jos jonkinlaisia pelireissuja niin maan päällä kuin sen allakin. Helvetin portit auetkoon. Jumalat meitä siunatkoon. Saa nähdä kenen haavat saavat eniten suolaa ja kenen kukkaro kevenee entisestään. Joillain suunnilla nimittäin tullaan pian iskemään kirves oveen kuin Summanen aikoinaan jos ei mitään ala tapahtua.
maanantai 10. joulukuuta 2007
lauantai 8. joulukuuta 2007
perjantai 30. marraskuuta 2007
Vihdoin
torstai 29. marraskuuta 2007
Ylihuomenna!
maanantai 26. marraskuuta 2007
Turbot
Jonsered Turbo. Siinä on nimi joka muistetaan vielä pitkään ja senkin jälkeen. Todellinen pakkojen pakka. Niissä korteissa on sitä jotain mihin moni muu pakka ei pysty. Jos jokin muu pahvipakka yrittäisi roikkua yhtä monta vuotta peleissämme kuin Turbot, olisi se jo mädäntynyt käyttökelvottomaksi. Sillä missään muussa pakassa ei ole niin paljoa tunnetta kuin Turboissa. Ne 55 yksilöä ovat jotain todella suurta. Kaikki eivät tietenkään niitä rakasta ja matkan varrelle on toki sattunut monta vaarallista hetkeä. Niistä mainittakoon päivä jolloin eräs Turboja eniten sekoittanut henkilö päätti mullistaa maailmaa tuikkaamalla kaikkia sääntöjä ja lakeja vastaan nämä kortit lumihankeen. Turbot eivät tietenkään tästä taipuneet, vaan palasivat takaisin tuonelan ovilta. Oli miten oli, jos näen silmilläni, joita muuten ei ole, päivän jolloin jokin pakka ottaa Turbojen valtikan, tulen valelemaan sekä Turbot että itseni tulenaralla nesteellä, ja sytyttämään itseni ja nuo 55 jumalaa tuleen.
ps. 4 päivää ylläkselle !!!!!
lauantai 24. marraskuuta 2007
Elämä on pelaamista varten
Ensimmäiset muistikuvat tämän jumalaisen lajin parista ajoittuvat muutamien vuosien taakse aikaan jolloin kaikki oli vielä niin huoletonta. Tietenkin jotain hallitsevaa puuttui kuvioista. Jotain mikä muutti meidän kaikkien elämää. Nimittäin pelaaminen. Puhuimme me nyt sitten tuosta siunatusta 52 paperisen tai muovisen kortin läjästä, tai noista uskomattomista metallin ja muovin muokkaamista, ylväinä paikoillaan ympäri suomineitoa seisovista rahaa tahkoavista myllyistä. Ensimmäiset kolikot pienistä sormista putosivat laivalla koneen syövereihin imien kaiken mitä pienet taskut antoivat. Silloin aivot olivat vielä tasolla, missä sormet takoivat koneen kiiltäviä näppäimiä tietämättä mitä niillä oikeasti tarkoitettiin. Markka-aikain vielä silloin oli ja ensimmäinen Sibelius katosi käsistä yllättävän vikkelään. Silloin ei kuitenkaan ollut vielä mitään käsitystä siitä, kuinka monta paperista arvolappua vielä tulisi katoamaan. Elämä runnoi ja vei eteenpäin, markat vaihtuivat euroiksi ja mieli synkemmäksi. Ensimmäiset pelikortitkin tuli sekoitettua. Myöskään siitä, kuinka monta kertaa niitäkin tulisin vielä sekoittamaan ei vielä ollut tietoa. Polku oli kuitenkin jo valittu. Kivikkoa tuli vastaan. Maa oli vetistä. Mutta valo paistoi kuitenkin kaukaisuudessa. Paluuta ei enää ollut. Seuraavat muistot sijoittuivat aikaan jolloin kauniina suvi-iltana Hauholta lähti matkaan auto jonka määränpää oli Alvettulan pub. Tunnelmaisesta paikasta mieleen on painunut nurkassa kauniissa valaistuksessa kyyhöttänyt Jokeri Pokeri. Ensimmäistä kertaa olin kuullut kuinka kolikot laariin kilisivät. Ja tiennyt en kuinka monta kertaa ne vielä tulisivat kilisemään. Tämän jälkeiset muistot ovat ajassa jolloin olin liittynyt nimeltä mainitsemattoman seuran urheilutoimintaan. Siellä tapasin ensimmäistä kertaa nämä henkilöt joiden aivoissa oli reikä samassa kohtaa kuin omissanikin. Kukaan tosin ei vieläkään tietänyt mitä muutamien vuosien päästä tulisi tapahtumaan, jotain suurta nimittäin, jotain erittäin suurta. Ja vuonna 2004 se tapahtui. Vuonna 2003 seuraamme liittyneet ystävykset nimeltään Jonsered Turbot, saivat kunnian avata pelin. Ensimmäiset jakomme joissa raha oli mukana oli viimein jaettu. Panokset olivat vielä pieniä mutta tunnetta oli mukana vähintään yhtä paljon kuin nykyään. Tästä voidaan sanoa peliemme virallisesti saaneen alkunsaPolku oli siis valittu ja matka oli alkanut. Koneet astuivat kuvioihin. Me tahkosimme näitä koneita päivästä toiseen. Rahaa meni, rahaa tuli. Useammin kuitenkin meni. Panokset nousivat korttipeleissä. Menon voidaan todeta muuttuneen kohtalaisen vakavaksi Oravatonnissa vuonna 2006 jolloin ensimmäistä kertaa nostimme panoksen euroon. Sen jälkeen on monilla meistä ollut sekä synkkiä että hienoja hetkiä pelien parissa. On hävitty, on voitettu. On huudettu, on raivottu, mutta ennen kaikkea, pelattu. Ja pelataan edelleen ja tullaan pelaamaan. Kuten jo joskus muistan maininneeni, pelaaminen on elämä suola. Ja jos tuo elämän suola joskus tulee loppumaan voidaan elämän todeta päättyneen. Me kaikki tunnemme pelejämme kohtaan sellaista palavaa kiihkoa, intohimoa ja tunnetta jota harva muu tuntee mitään kohtaan. Meille elämä on pelaamista, toisin kuin muille joille pelaaminen on vain osa elämää. Me, jos jotkut tiedämme mitä pelaaminen on. Se on sitä jotain. Niin kauan kun pystyn omin käsin kortit jakamaan, niin kauan tulen pelaamaan. Ja jos joku on minua vastaan tai väittää ettei pelaaminen ole elämä, tulen ja viillän kyseisen henkilön ranteet auki rakkailla turboillani, kusen päälle, nauran ja lähden ärrälle höyläämään. Pitäkää siis lippu korkealla ja kortit perseessä niin selviätte. Tämä teksti Rykmentin seitkytvuotisjuhlien kunniaksi.
torstai 22. marraskuuta 2007
Ylläs
Siitä on kauan, mutta silti se on paremmin muistissa kuin vaikka eilinen päivä. Tuon piinojen ja mahdollisuuksien viikko. Se oli jotain niin suurta etten kykene edes selittämään. Me pelasimme, me pelasimme kuin eläimet me olimme tulessa kuin eläimet kiima-aikaan. Me taistelimme. Kieppi 4. Tuo pahuuden pesä, kirouksien kyntämätön pelto. Saatanain kamari. Kylmää ja pahuutta hohkaava, rivouksien kolo, irstauden ilotalo. Rakas peliluolamme. Luola jossa värikäs paperi vaihtoi omistajaa. Luola jossa sijaitsee pöytä, jonka äärellä 5 mieleltään poikkeavaa paskanaamaa tahkosi viikon putkeen, mitäpä muutakaan kuin pokeria. Voi niitä päiviä. Ne jäivät ikuisesti historiankirjoihin. Ne mullistivat maailmaa. Ne mullistivat meitä. Enemmän kuin pesäpallomaila naamaa. Enemmän kuin auto jänistä jonka päälle oli ajanut. Ne päivät tekivät meistä erilaisia. Ne muuttivat jokapäiväistä elämäämme. Ne saivat meidät ajattelemaan kaiken toisin. Ne saivat meidät liekehtimään kuin soihtu. Ne tekivät meistä meitä, meitä keitä ikinä olemmekaan. Me pelattiin. Ja kohta on taas se aika vuodesta kun nämä mulkonaamaiset, verta peliensä takia vuodattavat rivot apinat aloittavat 700 kilometriä pitkän pyhiinvaelluksensa kohti tuota mekkaa, jossa saavat toteuttaa itseään parhaimmillaan. Olkoon kortit heidän puolellansa ja käyköön koneet märkinä heidän edessään. Sillä he pelaavat, ja ihan vitusti.
Viisi jumalaa
tiistai 20. marraskuuta 2007
Työ tekijänsä kahlitsee
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
JONSERED JUMALA ILMESTYI
Ennakkoa tulevasta
Siinähän sitä ja lisää on tulossa, vittu pojat kohta on Ylläs ja saatana me pelataan!
perjantai 16. marraskuuta 2007
tiistai 13. marraskuuta 2007
Elämän virta
lauantai 10. marraskuuta 2007
Voimaa
tiistai 6. marraskuuta 2007
Vitulla päähän! 24 päivää!
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
JUMALAUTA POJAT!! KOHTA LÄISKITÄÄN REVONTULIEN LOIMUSSA
Ainoa totuus tässä maailmassa on se, että kohta on ylläs. Sitä ei voi meiltä itse Jumalakaan riistää, sillä ihmisten luoma kuva Jumalan voimista on pientä ja mitätöntä tämän tunnekuohun rinnalla. Kohta on ylläs ja me todellakin pelataan. Siis ei pelata, vaan PELATAAAAAN!!!
lauantai 3. marraskuuta 2007
Vittu me pelataan. Ja me vittu pelataan.
torstai 1. marraskuuta 2007
Tasan kuukausi!
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
44640 minuuttia napapiirin ylitykseen
tässä pieni runo:
Kuulen bussin kolinaa
tunnen purojen kaukaista solinaa
haistan kattiloiden porinaa
aistin kiihkeätä puheen sorinaa
olemme seitsemän tunturin palossa
tuolla mökissä jumalten valossa
uskomaton peli on käynissä siinä talossa
raha kiertää
kun kortit pöytää hiertää
kohta loppuu jo koulu
sitten koittaa meidän joulu
matka alkaa ja sille käymme juoksu jalkaa
KOHTA ON - Y L L Ä S 0 8 -
tiistai 30. lokakuuta 2007
Asiaa!
-S
maanantai 29. lokakuuta 2007
Kyllä osu!
lauantai 27. lokakuuta 2007
Jumalan edessä
torstai 25. lokakuuta 2007
Kohta on ylläs
Aika tuntuu kokoajan kulkevan hitaammin ja hitaammin. Odotus ja into leiriä kohtaan kasvaa kokoajan. Tiedossa on maailmanhistorian hurjin pelireissu ja kaikki tietävät sen. Tulemme kokemaan hetkiä, joita käydään taatusti läpi vielä seuraavien vuosien aikana.
Einstein oli oikeassa - aika on suhteellinen käsite. Yllästä odottaessa sekunti tuntuu minuutilta ja tunti vurokaudelta. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.
Voimaa.
sunnuntai 21. lokakuuta 2007
Lauri valloitti Jonseredin
sunnuntai 14. lokakuuta 2007
Mul on pari! Sä oot homo!
"Mul on pari! Sä oot homo!"
"Ime lekaa Summane!"
"Janne oliko mahtava lenkki? Aivan mahtava! Hyvä, nyt me pelataan!"
"Jumalauta pojat! En vaihda! En vaihda!!!"
"Täyskäsi suoraan käteen. Sehän on ihan surkee"
"Tuutsä Sorva mukaan? Etsä tuu mukaa vai? EN!"
"Nyt vittu pois sieltä paskalta tai me tullaan ja paskannetaan sun päälle!"
"Illan vika peli. Tää on illan vika peli!"
"Kai me ny viel yks otetaan?"
"Korttia pöytääääään, vittu"
"Vittu me pelataan!!!"
"Mul on ässäkolmone"
"Vittu sä oot Ville velkaa viel. No vittu niin oon"
"Janne mitä sul on? Onks sul.. Kurkohai. Ässäparilla voittoooon!"
"Ja Ville tulee mukaan. Emmä. No sähän tuut ku sä istut siihen pöytään. Ethän sä voi lopettaa tälläses tilantees ku sä oot tappiolla. Mä oon lopettanu jo... Nooloooo"
"Näytä mulle ku mä oon hävinny jo. No älä vittu kato mun korttei!"
"Vittu mä hävisin taas!"
"Vittu mul on vaa ässäpari, vittu sul oli saatana!!! Mul on kaks pariii, ooiiiiii!"
"Summane on saatanan huora paska!"
"Vittu ku näilkää ei saa mitää aikaa. Vittu pojat mul on viel kortit kattomatta!"
"Vittu mä en pelaa enää"
"Summanenko vie, Summanenko vie, nyt on jännitys pinnassa pojat! Vittu sä et Ville kuulu joukkoon. Vhoi vittu..."
"Mul on, ool indi hääppi fäämilii!"
"Mitä vittua sä Janne teet? Mitä vittua sä Janne teet saatana!? Mä nostin pohjan! Vittu sä oot Janne ihan pohjilla nytkyllä."
Tässähän näitä. Nuo julmat itse paholaista ja jumalaakin välillä riivaavat leiskaukset saavat varmasti jokaisen selkäpiin karmimaan ja odottamaan Yllästä entistä kiihkeämmin! Jos viime vuonna meno oli jo näin rankkaa, mitä se onkaan tänä vuonna? Sitä jäämme mielenkiinnolla odottamaan... Mutta yksi asia tulevasta viikosta on täysin varmaa - ME PELATAAN!
lauantai 13. lokakuuta 2007
''Ylläs on ykkönen''
Kausi 2007 on nyt historiaa. Syksyn kisoissa saimme aikaiseksi mieleenpainuvia pelihetkiä. Täällä blogissa on kirjoiteltu jonkinlaisia lukemia, jotka ovat sisältäneet €-merkin. Niitä ei kannata kuitenkaan ottaa tosissaan, sillä ei raha tee onnelliseksi.
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
Jumalauta pojat!
Alho
torstai 27. syyskuuta 2007
RAY-666
Ps. Ylläksen ilmottautuminen on AVATTU!!!
maanantai 24. syyskuuta 2007
Suuria sanoja ja tulisia tunteita
''jumalalle kiitos että sä oot pelilaivassa''
Siinä sanoja, jotka kuvaavat hyvin tunnelmia ennen tulevia koitoksia. Maalla tai merellä, yöllä tai päivällä, ihan missä vaan ja millon vaan - me pelataan. Tulemme syöksemään satoja euroja kohtalon syviin syövereihin lipuessamme hämärtyvän itämeren aavoilla aalloilla. Edessä voi olla elämämme hienoimmat hetket - joillekkin kauheimmat.
PS. kohta on Ylläs!
sunnuntai 23. syyskuuta 2007
Karhuille ja korteille kyytiä
Nyt kun sukat ovat pyyhkiytyneet Alhon syntisen sielun vaikutusalueelta, tulee loppukauden suoritukset, niin kortissa kuin suunnistuksessa, olemaan varmasti vaarallisen kovia. Osuusvoitto 25mannassa ei olisi hullumpi teko. Se todistaisi sukkien murskaavan mahdin murtuneen.
Usko kohtaloon ja ylempiin voimiin, sillä kaikki ei voi olla sattumaa.